torstai 7. heinäkuuta 2016

Myrsky taikinakulhossa





Pavlova pussista
Valikoimaa riittää
Norjassa on tänä kesänä kohistu mielipidekirjoituksesta, jossa kritisoitiin valmiista jauhosekoituksista leivottuja kakkuja (esim täällä). Niitä onkin tarjolla runsaat valikoimat kaupassa kuin kaupassa. Keväisin niiden myynti tuplaantuu, kun jokainen ryhmä mihin lapsesi tavalla tai toisella kuuluu, järjestää päättäjäiset ja/tai talkoot. Silloin on aika pyöräyttää kakku, ja kakulla tarkoitetaan langpannea eli uuninpellille leivottua suklaakakkua. Siihen tarvitaan vain kaksi pussia: kakku ja kuorrute. Lisää vettä ja öljyä! Sekoita! Kaada astiaan! Paista! Niin helppoa!
Nnnam!! Langpannesta riittää koko päiväkodille.
Pussimuffineja on kiva koristella.

Nyt siis ihmetystä herättää se, miten yksinkertaisen sokerikakun leipominen voi olla niin vaikeaa? Se käy nopeasti, ei vaadi kummempia taitoja tai välineitä, on halpaa ja lapsilla on hauskaa. Monilla vanhemmilla saattaa kuitenkin olla vähemmän idyllisiä kokemuksia ruuhkavuosista. Mukava tilaisuus leipoa jälkikasvun kanssa ei aina osu kohdalle juuri silloin kun uinnissa on kakkumyyjäiset. 
Helppoa kuin mikä! Marenki täytyy kuitenkin vatkata, vaikka sen tekisi pulverista.
Norjassa omavaraisuutta ja käsillä tekemistä arvostetaan korkealle. Norjalaiset ovat maanläheistä, vaatimatonta kansaa. Ainakin haluavat olla. Siksipä langpanne pitää pintansa. Liian hienoja leipomuksia pitää jo melkein häpeillä. Yksinkertaisuus kunniaan! Rahalla ei leuhkita pikkuasioissa (se laitetaan taloon, autoon, mökkiin, matkoihin...), ja siksi kotitekoinen tai ”kotitekoinen” on aina poliittisesti korrektein vaihtoehto. Itse asiassa rahan pyytämistä ei katsota hyvällä. Leipomaan sen sijaan voi AINA pyytää. Kuka tahansa voi osallistua talkootyöhön (jonka mahdollisesta vapaaehtoisuudesta kuiskutellaan hyvin hiljaa turvallisessa seurassa). Kun lapseni päiväkotiryhmä kävi uimakurssin, vanhempien piti itse kuljettaa lapsensa uimahallille alkuiltapäivästä, kymmenenä peräkkäisenä viikkona. Missään nimessä päiväkoti ei voinut edes ehdottaa, että vanhemmat olisivat maksaneet lapsille bussikuljetuksen. Palkaton työ sopii, käteinen ei. Olen aivan varma, että kuljetusten sumpliminen oli paljon isompi ongelma useammassa perheissä kuin bussiraha olisi ollut. Ja tuli kalliimmaksikin. Mutta rahaa ei tarvinnut pyytää!

Kasan alta löytyy tiikerikakku.
Norjassa ei ole kotiäitejä eikä uraisiä. Kaikki lapset ovat pienestä pitäen päivähoidossa, kaikki vanhemmat töissä. Mutta vain kello neljään asti. Sen jälkeen he leipovat. Kakkujen avulla pidetään välit kunnossa naapureihin ja kerätään rahat lasten harrastuksiin. Ollaan kunnon kansalaisia. Sillä, haluaako kukaan oikeasti näitä kakkuja syödä, ei ole niin väliä.
Merirosvokääretorttu
Mitä jos sanoisit, ettei sinulla tällä kertaa ole aikaa leipoa? Ettet erityisemmin pidä leipomisesta? Ettei kaikissa kissanristiäisissä ehkä tarvitse olla (niin monta) kakkua? Tai, että voisit ostaa keksejä ja jäätelöä? Jopa sen pentelee suklaakakun? Ei, älä edes yritä. Et halua olla anarkisti, ikävä tyyppi, terveysfriikki, tiukkapipo. Maailma tarvitsee enemmän kos (ruotsinkielen mys, tanskan hygge) ja tie taivaaseen on päällystetty langpannella.

Suklaakakku suoraan pakastealtaasta. Kun juhlat alkavat puolituntia töistätulon jälkeen.
Tarrakoristeet tikunnenässä olivat vieraiden mieleen.
Pussikakku on kotitekoisen symboli. Se on kuvitelma pullantuoksuisesta kodista, jossa leivotaan sekö sitä. Se on valkoinen valhe, jolla ylläpidetään norjalaisten uskoa itseensä mukavana poppoona, jolle riittävät yksinkertaiset huvit. Se on oikopolku ruuhkavuosien läpi. Se on rimanalitus, josta voit olla ylpeä. Se julistaa maailmalle, ettet suostu olemaan täydellinen joka asiassa.

Dinon pesä on askarreltu valmiista kakkupohjasta.








2 kommenttia:

  1. Yksi kiva tässä kakkujen leipomisen maassa on kiva, kun meillä oli rippijuhlat tytöllä, niin ystävät ja osa vieraista tuli juhliin kakun kanssa. Nain oli kahvileipäjuttu järjestetty ilman sen suurempia ongelmia.

    VastaaPoista