Kuusi vuotta
sitten elokuussa esikoiseni harjoitteli kiinteän ruuan syömistä. Tänä vuonna
hän aloittaa koulun. Siinä on taas äidillä oppimista.
Norjalaiseksi
lapset aloittavat nykyään (vuodesta 1997 alkaen) koulutaipaleensa 6-vuotiaina.
Päiväkodissa on pidetty esikoulutunteja viimeisen vuoden aikana – 1,5
tuntia/viikkoa sikäli kuin kukaan henkilökunnasta ei ole poissa töistä sinä
päivänä. Nyt lapset odottavat malttamattomina oikeaa koulua. Monen norjalaislapsen
ensikosketus kouluun on kuitenkin koulun ”iltapäivä”kerhotoiminta (SFO = skolefritidsordning).
Nämä kerhot paikkaavat rakoa pienten ekaluokkalaisten lyhyiden päivien ja
heidän ruuhkavuosissa seilaavien vanhempiensa elämän realiteettien välillä, ja
ovat siis elimellinen osa useimpien 6-vuotiaiden koulutaivalta. Lain mukaan
kunnan on tarjottava kerhotoimintaa kouluvuoden aikana kaikille 1.-4.
luokkalaisille, siis 6-9 –vuotiaille. Toiminnan on vastattava sekä lasten että
vanhempien tarpeita ja pääpaino on siinä, että pienet koululaiset saavat
huolenpitoa ja turvallisen ympäristön, kunnes vanhemmat tulevat kotiin.
Pedakogista osaamista kerhojen henkilökunnalta ei vaadita (regjeringen.no).
Viralliset säännökset ovat siis varsin löyhät, ja kunnat ovat ratkaisseet tämän
velvoitteen toteuttamisen hyvin moninaisin tavoin.
Meidän koulussa ekaluokkalaisen
koulupäivä kestää 8.15-13.15, kerhoon saa aamulla tulla kl 7.30 ja se päättyy kl
16.30. Lounaalla Norjan koululaiset syövät kotoa tuotuja eväitä, mutta koska
kerho on maksullinen, siellä tarjoillaan välipala. Perjantaina on oikein
lämmintä ruokaa! Siis eineksiä kertakäyttölautasilta, sillä eihän upouudella koululla
tietenkään ole henkilökuntaa tai tiloja varsinaiseen ruuanlaittoon.
Kerhotoiminta
kattaa meidän koululla pitkälti myös koulunloma-ajat, jolloin toimintaa siis on
koko päivän. Moni ekaluokkalainen aloittaa kerhon ennen varsinaista koulun
alkua tutustuakseen sitä kautta kouluun rakennuksena, pihaan ja
luokkakavereihinsa. Näin mekin päätimme tehdä, lähinnä vanhempien kesken
liikkuneiden huhupuheiden perusteella. Myös päiväkodistä kyseltiin koulunaloittajien
viimeisten viikkojen ohjelmaa, koska useimmilla se tapaa kulua kerhoon
tutustuessa.
Elokuun
lähestyessä vanhempien kesken sitten läheteltiin viestejä villisti. Onko joku
kuullut jotain? Mihin aikaan kerhoon mennään? Mitä sinne otetaan mukaan? Lopulta
oli pakko lähettää sähköpostia kerhon vastaavalle ohjaajalle. Kerholaisten
toivottiin saapuvan viimeistään kl 9.30, ekana päivänä suositeltiin 4 tunnin
kerhoannossa, ja sitten lapsen toiveiden mukaan jatkossa. Mukaan eväät ja
säänmukaiset vaatteet. Okei, siitä se sitten lähtee. Olikin ihan hyvä, etten
vieläkään ole löytänyt työpaikkaa, sillä tähän ilmiselvästi tarvitaan
vanhempien aikaa. Eikä sen toki pitäisi mikään yllätys olla, jos järjellä
ajattelee, että nyt lapsi menee viettämään päiväänsä suureen lapsiryhmään, joista
vain muutama on ennestään tuttuja, eivätkä myöskään aikuiset ja lapset tunne
toisiaan. Ero tuttuun ja turvalliseen päiväkotiin on huikea. Mutta eihän sitä
ihan ymmärtänyt joskus silloin joulun alla kun näitä viikkoja ruksittiin
kerhopaikkaa hakiessa. Samaan aikaan kysyttiin myös mihin kellonaikaan lapsi
minäkin viikonpäivänä lähetetään kotiin. Onneksi saamme sentään sen päättää
vähän myöhemmin, kunhan ensin koululainen ylipäänsä alkaa yksin kulkea
koulutiensä.
Meidän
koululaisemme aloitti kerhossa viikkoa ennen ensimmäistä koulupäivää, kuten
erittäin moni muukin. Sovimme treffit samalle luokalle tulevan parhaan kaverin
kanssa. Ensin piti kuitenkin herätä lomarytmiin nähden kovin aikaisin. Olimme
saaneet juuri aamupalan syötyä, kun kaverin äiti soitti, koska heillä
odotettiin jo malttamattona. Kipitimme siis pikavauhtia viemään pikkuveljen
päiväkotiin ja sitten treffeille. Tytöt kikattivat syvällä sadetakkiensa alla,
ja vaihtoivat lomakuulumisia. Perillä oli vastassa ensimmäinen yllätys – eväät oli
tarkoitus syödä kl 9. Lomakerhossa tarjottiin lapsille lounasta. No mikäs
siinä. Tytöt jäivät syömään hyvillä mielin, eivätkä kaivanneet äitejä - toisin kuin moni muu. Maanantaina
iltapäivällä kerhosta lähetettiin sitten ohjeet uusille aloittajille...
Meidän koulussa
aloittaa tänä syksynä 3 ekaa luokkaa, yhteensä lähemmäs 80 lasta. Heistä 70 on
ilmoittautunut kerhoon. Omalle tytölleni kerho on ollut ihan mukava tuttavuus,
hänellähän on siellä reilu 10 päiväkodista ja naapurustosta tuttua kaveria, joiden kanssa leikkiminen on päivän kohokohta. Luokkia
kyllä pyritään aika paljon pitämään erillään, ja Silja pyysikin minua kutsumaan
erään ystävänsä kylään. ”Kyllä mä sen kanssa olen leikkinyt, mutta kun mä en
melkein löydä sitä!”, hän perusteli. Aikuiset eivät häneen ole tehneet
suurempaa vaikutusta, eikä hän heitä tunne nimeltä kuten eivät hekään häntä.
Kerhoa oli jo käyty muutama viikko, kun hakiessani tytön kotiin eräs ohjaaja
tuli esittäytymään. ”Olen juuri aloittanut täällä, ja yritän tässä tutustua
lapsiin. Minä olen Susanne. Kenen äiti sinä olet? Voi, en kyllä nyt muista kuka
Silja on?” Joillekin lapsille vieraat aikuiset ovat olleet paljon isompi
ongelma. Siljan kaveri suhtautuu suorastaan pelokkaasti ”isoihin poikiin” (siis
kerhon ohjaajiin), ja niinpä työssäkäyvät vanhemmat yrittävät hakea lapsensa
reippaasti ennen neljää.
Kerhon on
tarkoitus olla lasten vapaa-aikaa, jolloin he voivat valita mielleistään
tekemistä, joka itsekseen tai ohjatusti. Palapelejä, legoja, helmeilyä.
Telkkariakin on katsottu yllättävän paljon. Kunhan lapset ovat vähän ehtineet
tutustua, käydään joka maanantai retkellä. Joka päivä ulkoillaan, säällä kuin
säällä. Ainakaan ekaluokkalaiset eivät tee kerhossa läksyjä. Kello 14.30 on
välipala. Harppaus päiväkodista kerhoon ja kouluun vaatii näiltä 6-vuotiailta
roppakaupalla itsenäisyyttä. Pitäisi osata riisua päällyspaita, jos tulee kuuma.
Käydä juomassa, jos on jano. Etsiä aikuinen, jos tulee itku. Valita laittaako kumpparit vai sandaalit, fleecen vai sadetakin.
